Elämää Lontoossa

    

Aamumehut ja kahvit Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Aika rientää todella nopeaan!

 Alan oikeasti tajuta sen että olen ollut täällä Lontoossa jo 1,5kk.

Olen viihtynyt todella hyvin täällä. Ihmiset täällä ovat ystävällisiä ja aina valmiina auttamaan kun pyydetään. 
Kirkko tuntuu kodilta ja työyhteisö on kuin toinen perhe minulle. Täällä välittyy lähimmäisen rakkaus ja se että kaikki otetaan aina lämmöllä vastaan.

Sää täällä on suht saman kaltainen kuin suomessa mutta se kun sanotaan että Lontoossa sataa aina niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Ensimmäiset 3 viikkoa olivat vielä lämpimiä ja lämpötila nousi lähelle +19 tai jopa +20 astetta, mutta nyt huomaa että kyllä se syksy on rantautunut tänne Isoon Britanniaankin. 

Työskentelen siis Suomalaisella merimieskirkolla Lontoossa vapaaehtoisena. Työtehtäviini kuuluu ruuanlaittoa, siivousta, lasten hoitoa, asiakkaiden palvelua ja muita hommia. Työ on kivaa ja monipuolista. Tiimimme on aivan huippu ja olen kiitollinen että saan kuulua siihen.

Olen alkanut käymään Hillsong Churchissa Lontoossa. Siellä olen päässyt osaksi tiimiä joka pittää lapsille ja nuorille toimintaa sunnuntaisin messujen ja muiden tapahtumien aikaan.

 Ensimmäisen kuuden viikon akana olen töitteni lisäksi kerennyt myös käymään teatterissa katsomassa Agatha Christienin Hiirenloukku näytelmän, ruokkimassa lintuja Hydeparkissa,




 Liittynyt Hillsong Bermondseyn seurakuntaan, käynyt shoppailemassa, saanut uusia kavereita ja muuten vaan tutustunut nykyiseen ''kotimaahani'. 
Sen lisäksi olen aloittanut kirkolla teatterin ja tanssin jotka ovat meille työntekijöille ilmaisia. Muuten vietän vapaa-aikani muiden vapaaehtoisten kanssa paikkoja kierrellen. Tiistaina 31.10 kävimme kirkon työntekijöiden kanssa  Westminster Abbyssä 500th Anniversary of the Reformation tilaisuudessa.

Tämän kuun lopussa 22.-26.11 kirkolla on joulumarkkinat joissa me vapaaehtoiset olemme mukana. Markkinahulinasta lisää joulukuun postauksessa.

Täällä kirkolla toimii monenlaisia lasten ja nuorten kerhoja joihin meidän sosiaalityöntekijä Hanna pyysi minua toiseksi vetäjäksi ja minä suostuin koska lapset ja nuoret kirkolla ovat niin ihania ja saan vaihtelua työpäiviin.

Myönnän sen että vähän on suomea ikävä mutta silti nautin ja olen todella kiitollinen tästä upeasta ja uskomattoman ainutlaatuisesta tilaisuudesta että saan viettää vuoden täällä suomikirkolla.

Olen monena iltana pistänyt ylistys musiikkia soimaan ja vaan ylistänyt sillä olen aivan älyttömän etuoikeutetussa asemassa sillä Lontoossa asuminen on once in a life time moment.


Loppuun vielä iso iso kiitos jokaiselle teille joka haluaa tukea minua matkallani ja kuulla kuulumisiani täältä Lontoosta! Olette arvokkaita ja arvostan teitä jokaista aivan suunnattoman paljon!